Jumittaa...

Turhauttaa. Tunteeko muut ompeluharrastajat oireita? Kankaita on vinot pinot, kaavojakin on joko itsellä tai muuten helposti saatavilla, aikaakin järjestyisi jos niin tahtoisi, ideoita ja visioita löytyy, mielikin vähän tekisi ommella. MUTTA ei vaan saa aikaiseksi aloittaa. Käsittämättömän raivostuttavaa... Tätä on nimittäin jatkunut jo jonkin aikaa. Yleensä mun ompeluaika on ollut viikonloppuaamuisin kun herätään Tuulispään kanssa aikaisin. No, tässä meni pitkä tovi niin, että Tuulispää nukkuikin lähemmäs kahdeksaan ja ompeluaika kutistui siinä ja sen lisäksi lauantaiaamuisin klo 10 on Tuulispään balettitunti, jota ennen en uskalla ompelemista aloitta, koska tehän tiedätte miten sitten käy? Niinpä, myöhästytään tunnilta. Nyt kun rytmi on taas se tavallinen (eli aikainen) niin ei vaan saa aikaiseksi tehdä mitään.

Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja hinasin takapuoleni koneen ääreen. Lämmittelynä tein tytöille pipot syyskeleihin - näitä alkaa hiljalleen tarvimaan. Kyllä se tästä taas. Tuulispää valitsi tähtikankaan (huomaatteko - EI PINKKIÄ!) ja Isompi tyttö liikennemerkkejä :) Kaavana sama päältä kiinni ommeltu, joita olen ennenkin tehnyt, tällainen kun mahtuu pyöräilykypäränkin alle mukavasti.

Viime viikolla ompelin myös yhden pipon meidän paikallisen fb-ryhmän pipovaihtoon. Jumista huolimatta tätä oli kiva ommella - aikarajoitus toimii näemmä pienissä määrin :D

Tämän päivän pipo-ompelukset saivat kyllä jotain jumeja liikkeelle, sillä innostuin pitkällisen "pitäis vaihtaa"-ajan jälkeen oikeasti vaihtamaan saumurin langat harmaasta mustaksi. Eikä se edes oikeasti mikään iso homma ole. Sen verran sain virtaa, että ajattelin aloittaa pitkään ajatuksen tasolla pyörineen paidan itselleni mustasta joustocollegesta, jossa olisi raglanhihan saumassa pitsivetoketju ja poolokauluksen/piippukauluksen risteytys :D Mutta eihän se tietenkään mennyt niin kuin Strömsössä (hehe), sillä paitaan suunnittelemani kaava ei ollutkaan raglanhihainen, vaikka niin muistelinkin. Eli joudun vielä siirtää projektin aloitusta sen verran, että ehdin töistä etsiskellä sopivan kaavan :) Mutta nyt näkyy sentään valoa jumitunnelin päässä <3

Ja ettei tämä alkusyksy nyt ole ihan harakoille mennyt, niin perjantaina Tuulispään kanssa toivotettiin syksy tervetulleeksi meidän pihaan sillä aikaa kun Isompi tyttö oli kavereiden kanssa läheisessä leikkipuistossa:

Sivuhuomautus: Alunperin ajatuksena oli istuttaa kaksi Callunaa tähän taaempana olevaan isoon ruukkuun, mutta mitä vielä - mun pelargonia kukkii ihan kohta uudelleen! Verenpisara sai myös jatkoaikaa uudessa purkissa - sekin oli kokennut mystisen henkiinherämisen :)

Tässä kaikki tällä erää - jatkoa seuraa ja toivottavasti piakkoin ;)